Kiropursujen suo

Kiropursujen suo
levisi takapihalleni
liian lähelle
Se lemu tunkee läpi jokaisesta
oven ja ikkunan raosta

varsinkin niinä hetkinä kun
en saa ajatuksiani kasaan ja paperille
Siirryn olohuoneen ikkunan ääreen
Tuijottamaan niitä

NIITÄ

Lintuja
Raatoja
Kuihtuneita
Mädänneitä
Suon kukkia
Kauniita
Kamalia

Mäntyjen keloja
Kuivia
mutta lahonneita
Jäisiä
härmänneitä

Eräänä aamuna
Ovat karpalot kasvaneet pensaina
vasten ikkunaa

Saan tarpeekseni
juoksen ulos
hävitän ja poltan

nurkan takaa katsoo mies
vai nainen
vai poika
sotilas
vai kauppias
hulluuttani

Aurinkoiset kadut ottavat minut armollisesti syliinsä
Kun lopulta selviän läpi nokkosista
sokkosista
sokkeloista
Oi ihanat pelastuksen päivät