Iltaongelma

Nyt laitan tasan tarkkaan sukat jalkaani.
En ole menossa nukkumaan jalat kohmeessa, taas!
Mutta sitä on hankala välttää, ikkunoista vetää ja lattianraja on pakkasen puolella.

Koira ulvoo

Minä yritän lohduttaa ja rauhoitella, vaikka minä olen meistä se hysteerinen
Tätä tyylikkäästi pukeutunutta vanhaa herraa arvokkaampaa ei olekaan.

Ja mietin sitä, miten pienimmät lähtevät ensin.

Se siitä

Kaikki viikonpäivät
vuorokaudenajat
kellot
kuukaudet
männyt
eläimet; sudet ja korpit
ystävät, perhe
marjat
pellot, taivaat, maisemat
suopursut
kiropursut
Kaikki on käytetty.

Se siitä,
that’s the end of story.
C’est fini.

Tämä ei ollut viimeinen tarina.

Yö taas jälleen

Lattia on pimeä
nurkassa kumma tulenvärinen valo; käyn sammuttamassa.

6 x 0 + 2 x 0 = 0 => ei hätää
<=> vainoharha.
ovella hoen, nolla, nolla, nolla

Näkymätön mies
tupakkaa sytyttelee tässä huoneeni keskellä
minä havahdun sytyttimen ääneen ja valoon.

Turhautuneena mietin, eikö hän voi antaa minun nukkua rauhassa.

Kerran pimeässä
kylmä lattia jolla nukuin alkoi kallistua ja minä putosin alempiin huoneisiin.

Ja nyt
asia muistui mieleeni kun lattia otti ja suli altani ja minä tuoleineni valuin kellarikerroksiin.

Säikähtäähän sitä vähemmästäkin.

Mustuus II

Yksi yksinäinen
vailla valoa
ja se pimeä pirulainen on se joka on valaistunut!

Lähinnä Jumalaa ja meitä.

Mustaa

Satujen hiljaiset vuoret
Seitsemännellä
hepoleijona.
Lamput, ja ne valaistuvat.
Jos olisin vielä silloin.

Tyynesti minä imeydyn pimeään.
Pimeä on hiljainen ja rauhallinen ja pelottava
eikä millään muulla ole väliä.
Mutta ei liene syytä pelätä
sellaista mikä on olemassa ja on samaa.
Kun antaisi periksi ymmärrettyään!

en keksi enää nimiä

Ajatellessani ihmisiä jotka soutivat pois luotani
(ja huopasivat veneen käännyttyä)
Järvi hohtaa jäisenä
valo taivaassa on sinistä ja sitten oranssia.

Aukealla minä katson ylös mäntyihin.
Olen pellolla ja heinät venyvät ylös silmiini.

Polku kasvaa ylös mustiin puihin.