Pelottomana katson painajaisia

Ilta ilta hämärä
katson taas ikkunaan
mutta en siitä ulos
vaan mitä siitä heijastuu.

Menen peilin eteen
pääni huojuu
männyt tuulessa
Otan kasvoni irti ja laitan pöydälle

Ilma syttyy palamaan ulkona ja
Tulee sisälle tulessa
Ikkuna räjähtää.

Olen yksinkertaisesti ulkona
Ja kasvoni unohtuivat pöydälle
Ei helvetti soikoon
Ja juoksen takaisin

Tuhkaa pöydällä
olen suojassa tulelta mutta pelkään
Ja yhtäkkiä nousen lentoon
kuin näkymättömiä portaita

Liukastun alas.

Suo taas

Suo on pimeä.
Se vääristyy lasin läpi
kuin aika
Se lainehtii ja pyörii.

Karpalo
luulottelee ja:
se kasvaa ja kasvaa
kunnes kaikki on vain punaista.

Ja suopursu kukkii.
Punaisessa.

Rummut

Ilma vihretyy,
ruohon väri
imeytyy taivaaseen.

Joki jäätyy
ja kolahtelee;
Ääni on kumea
ja matala
Kuin rummut kaukaisuudessa.

Ja maa
muuttuu jääksi.

Pelko

Minä en pelkää pimeintä huonetta
enkä kuolemaa taikka
yön hirviöitä

Enkä pelkää yläkerran hullua
enkä mitä muut
minusta uskovat

Enkä pelkää tulevaisuutta
enkä itseäni
tai omaa mieltäni

Vaan minä pelkään
kaikkein eniten -

Ja maailmat räjähtävät yhtä aikaa ja sirpaleet iskeytyvät toisiinsa dissosiaatio, valas, valas, pimeä. Olen olematta olemassa olen subjektivistisessa todellisuudessa mieleni on ja on olematta, minä olen ja olen olematta.

Radio morsettaa ja räjähtää.

Kevätpilvet

Aamu valaisee
ensin olen varma
että on vähintään puolipäivä.

Ulkona pilvet juoksevat
taivaan poikki
kuin hevoset
taivaanrannan taa;

Ja niin.
Huolestunut.
Harmaa massa
horisontissa
Hevoset kompastuvat
vierivät
vyöryvät

VYÖRYVÄT

alas taivaan mäkeä.

Ja silmien kulmissa
taivas taittuu siniseen
Talven selkä taittuu
valo, valo.

Eilen

Olin suihkussa
pesin kasvojani
kädet
valo pimeä
valo hämärä

Avasin silmäni
kun vesi oli
valunut pois.

Käsi tuntemattomasta
ilmaantui
vetääkseen minutkin
olemattomaksi
Katsoin sitä vittuuntuneena
ja se imeytyi seinään.

Samoin haihtuvat aikanaan
minun ruumiini
sisäelimeni
aivoni

Otan kiinni hiuksistani
ja annan pääni retkottaa takana
jotta hetken ajan tuntuisi
Kuin joku tuntematon
kantaisi ajatuksiani,

Päätin, että yksinäisyys on
hyvä
seuralainen.

Vesi huuhtoo ajan pois
Väsyneistä raajoistani.

Matka

Osittain valossa
Osittain varjossa
on jo taivas
kun otan pyöräni ja lähden

Mietin ensi viikkoa
ja sitten unohdan kaiken

Lennän
ja pyöräni lentää
Paiskaudun pilviin
keskustelemme filosofiasta

Seuraavana aamuna
on Skagen tuulinen
ja valoisa
Polttaa aurinko
ja paiskoo ilma
Käyn kahvilla ystäväni luona
joudun vaihtamaan pyöräni renkaat
sillä törmäsin sääpalloon

Ja Andalusia
puun alla
Polttaa aurinko
paiskoo ilma
Minä olen unessa.

tyytymätön

Olen sulkeutunut
Varjoisaan huoneeseeni
ja kiroan itseäni.

Avaan verhot
ulkoa sisään tulee
aurinko

Otan kenkäni
ja menen ulos
ja pyörän alleni
Ja lennän
mutta vain hetken

Kiroan itseäni.

Katson taivasta
Silmäni palavat
en näe mitään
Polttaa valo
polttaa pimeä
Kun sateisena päivänä
en mene mihinkään

Olen jo kaukana kotoa
kun alkaa tuulla
se paiskaa vaatteeni
minua vastaan
niin että saan taistella eteen päin

Tappaa tuuli
Tappaa tyyni.

Kiroan itseäni.

Yö

Sudet
sudet laukkaavat ohitse
Auringon säteet iskeytyvät lävitseni
Yöllä
kun olen nukkumassa
Olen äkkiä kaikkialla muualla
paitsi sängyssäni

Ja lattia tärähtelee
Pihalla räjähtää
Kattolampusta
tulee
lattialamppu.

Vielä jonain päivänä olen

Olen varma
että jonain päivänä tämä iltapäivähulluuteni vyöryy yli
sekoan lopullisesti
enkä parane edes tultuani kotiin, syötyäni ja juotuani kahvia

Siinä vaiheessa
joudun jonnekin muualle
en tule enää takaisin mistään missä käyn
ja muutun vielä
vihreäksi uudestaan
ja taas
Olen varma.

Vihreä ilta

Olen tässä
Ilma kääntyy vihreäksi

Olen tässä
jakautuneena kolmeen
osaan
Sielu,
mieli,
hulluus (tai ruumis)

Kaikki on vihreää
yritän ottaa valokuvan
kamera sammuu
ja leviää muttereiksi
ja sisäelimiksi käsiini

Yritän piirtää maailman käteeni
tussi leviää
ja käteni muuttuvat vihreiksi

Katselen, ja pikku hiljaa ilma on
turkoosia
Kuin ilta päättäväisesti haluaisi
olla sininen

Ja minä
Olen tässä.

en enää tiedä

maailma täynnä
kaikkalla on hevosia
minä yhtenä niistä

Olen ja laukkaan

ja olen kuolematon

olen kanssasi
aina
lupaan
että olen kanssasi
loppuun saakka

vaikka laukkaisin
pois
aina uudelleen.

Korkea tavoite

Olen silmiesi alla
ja kun minulla
on kädet
Kurotan ja yritän
tarttua kiinni
kuun kulmasta

ja sillä välin
kun roikun ilmassa
maa liikkuu allani
Tipahdan keskelle
kukkaketoa
Olen kuin unessa
Otan kukan käteeni
ja tanssin

Vaikka ei ole voimia.