Niin kuin mekin anteeksi annamme niille

Nämä ovat pitkiä, epätasaisia, epäluotettavia päiviä. Niistä ei koskaan tiedä;
milloin ne kääntyvät tuuleen, milloin meri menee -
Yksin on outo olla kun on seuraa.

Yritän seistä huterilla siivillä. En tunne enää
sanoja, toisinaan vain vihaa joka menee
kaikkiin niihin kadunvarsien ja baarien huoriin
jotka hymyilevät kun kävelee vastaan
Katson niitä pitkään ja hiljaa ja inhoan.

Niskaan sattuu. Se on kaikki se näiden lyhyiden vuoristoratapäivien paino
joka on minulle siunaantunut, ja jokapäiväinen leipä, jonka siunaan
keittiössä joka päivä pankkitililläni, Aamen.

Pääsiäissunnuntaiyö

Kaikki on hyvin

paitsi että sinun

on mentävä. 

Niin kuin aina.

Pitkäperjantai (muistatko?)

Sinä voit mennä, ihan yhtäkkiä vain sinne mihin jotkut sinua kutsuvat
Minä menen yksin kotiin. Kuuntelen sinua koko päivän
olet etäinen, ja joskus melkein toivon että ajattelet jotain
outoa
Muistelen sitä, mitä tapahtui joskus vuosia sitten, siitä on jo
yli kolme vuotta, ja edelleen se saa kyynteleet minulle silmiin.

Kaipaan joitain ihmisiä, joitain jotka joutuivat niin epäreilusti
jonnekin muualle, ainakin meille se oli epäreilua.
Mikään ei ole pysyvää, sanoin. Sanoin silloin kauan sitten.
Ne olivat lyhyet, hiljaiset hautajaiset.

Hölömö, vastaan, ja ajattelen Kööpenhaminaa
toivon että olisin siellä taas, ilman sitä jumalatonta ikävää.

Koska näin unta maailman kauneimmasta kaupungista,
maailman rumimmasta yliopistosta, pitkästä tupakka-askista

Neljä lasia viiniä, vain se tarvitaan että muistan. Porsaan nenä;
En välitä mitä muistan, mutta toivoisin että et unohda.

Ennakko

Mikään muu kuin silmille painetut kädet ja Turun
tuomiokirkon kellot ei selvitä ajatuksia yhtä hyvin -

tosiasiassa, vaikka juuri nyt minun kuuluisi olla täynnä motivaatiota
ja itsevarmuutta
ja sitä
ja tätä
ja pitäisi olla valmis kaikenlaisiin koetuksiin, olen
lähinnä epäluuloinen itseäni kohtaan, luottamusta ei ole
nimeksikään

Enkä todellakaan tiedä, mitä haluan tehdä.
Haluan vain ryypätä ja pitää hauskaa. En jaksaisi
miettiä taas, menenkö vai enkö ja haluanko oikeastaan
yhtään mitään. Haluan olla Bukowski.

submariini

Tuuli on tänään meluisa, se huutelee korviin;
puut kuhisevat.

Meri on kummallisen
harmaa mutta samalla voimakkaan värinen

Palaan yöllä, silloin maailma on ihan hiljaa, mutta ihana meri on
aina niin petollinen.
Käännän sille selkäni ja se hiipii kimppuun.
Suljen silmät mutta maisema ei muutu, se ei katoa.
Vedän henkeä, mutta tyven salpaa sen. Olen ihan hiljaa niin että korviin sattuu ja
kaipaan kotiani järviä, lampia, jokia ja
mäntypuumetsiä.