Sinä voit mennä, ihan yhtäkkiä vain sinne mihin jotkut sinua kutsuvat
Minä menen yksin kotiin. Kuuntelen sinua koko päivän
olet etäinen, ja joskus melkein toivon että ajattelet jotain
outoa
Muistelen sitä, mitä tapahtui joskus vuosia sitten, siitä on jo
yli kolme vuotta, ja edelleen se saa kyynteleet minulle silmiin.
Kaipaan joitain ihmisiä, joitain jotka joutuivat niin epäreilusti
jonnekin muualle, ainakin meille se oli epäreilua.
Mikään ei ole pysyvää, sanoin. Sanoin silloin kauan sitten.
Ne olivat lyhyet, hiljaiset hautajaiset.
Hölömö, vastaan, ja ajattelen Kööpenhaminaa
toivon että olisin siellä taas, ilman sitä jumalatonta ikävää.
Koska näin unta maailman kauneimmasta kaupungista,
maailman rumimmasta yliopistosta, pitkästä tupakka-askista
Neljä lasia viiniä, vain se tarvitaan että muistan. Porsaan nenä;
En välitä mitä muistan, mutta toivoisin että et unohda.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti