Koti-Turpunen

Lähes kipeän sininen ja kuultava ikkuna

Alkuillassa kylmä osuu nilkkaan

Höyry huokaisee

Kenellä on ikävä Aurajokea? Ruskeaa jokea.

Minulla, niin että päässä humisee.

Keltaisella talolla muisto. Ohut märkä lumi,

Kahvikehrä, kalja, nuoruus ja malja.

äiti

Pisimmätkin päivät ohittuvat lyhyinä

Kuin kastemadot mäessä

Lyhyet päivät, pitkät vuodet

Huomaan että on jo liian myöhäistä

Kirkas kirpputori

En jaksaisi enää olla hyvä, valmis

Kukapa? Anna minun nukkua.

Tuulikki

Usva helmevä, harmaa.

Suon palasella

kurki. Se laulaa, kahlaa.

Etelää kohti tuulta auraa.

Nuori

Toissayönä ryyppäsin yksin, upotin kaksi ja sitten vielä yhden, menin istumaan sisäpihalle ja joku naapuri varmaan katsoi, kuuntelin yöklassista kännykän radiolla ja päässä pyöri. 

Oli aika jännittävää, sellaisia hienoja pilviä ja ihan hämärää.

freefall

aikuisena voisin olla tuskainen tupakoiva runoilijanainen joka käyttää töissään sanaa vittu

sen todellisessa merkityksessä. Muistan kotiviininhuuruisen uudenvuoden, kaksi herraa,
yhtä monta naista, k, niin aina sanoin. Hyppään tasajalkaa niin naapurikin ymmärtää.

Parempi niillä ilman minua, ja minulla parempi ilman niitä.

asfaltti

pimeässä, kesällä
outoa olla humalassa yksin, polttaa tupakkaa vaikka joskus aiemmin en  koskaan saanut
tämä muistuttaa liikaa siitä kun olin yksin silloin,
joku jota kovin rakastin olikin karannut jo kauas,
juossut vuorten taa ja palasi
aivan liian myöhään. Olin jo mennyt

enkä koskaan palaa.

Niin kuin mekin anteeksi annamme niille

Nämä ovat pitkiä, epätasaisia, epäluotettavia päiviä. Niistä ei koskaan tiedä;
milloin ne kääntyvät tuuleen, milloin meri menee -
Yksin on outo olla kun on seuraa.

Yritän seistä huterilla siivillä. En tunne enää
sanoja, toisinaan vain vihaa joka menee
kaikkiin niihin kadunvarsien ja baarien huoriin
jotka hymyilevät kun kävelee vastaan
Katson niitä pitkään ja hiljaa ja inhoan.

Niskaan sattuu. Se on kaikki se näiden lyhyiden vuoristoratapäivien paino
joka on minulle siunaantunut, ja jokapäiväinen leipä, jonka siunaan
keittiössä joka päivä pankkitililläni, Aamen.

Pääsiäissunnuntaiyö

Kaikki on hyvin

paitsi että sinun

on mentävä. 

Niin kuin aina.

Pitkäperjantai (muistatko?)

Sinä voit mennä, ihan yhtäkkiä vain sinne mihin jotkut sinua kutsuvat
Minä menen yksin kotiin. Kuuntelen sinua koko päivän
olet etäinen, ja joskus melkein toivon että ajattelet jotain
outoa
Muistelen sitä, mitä tapahtui joskus vuosia sitten, siitä on jo
yli kolme vuotta, ja edelleen se saa kyynteleet minulle silmiin.

Kaipaan joitain ihmisiä, joitain jotka joutuivat niin epäreilusti
jonnekin muualle, ainakin meille se oli epäreilua.
Mikään ei ole pysyvää, sanoin. Sanoin silloin kauan sitten.
Ne olivat lyhyet, hiljaiset hautajaiset.

Hölömö, vastaan, ja ajattelen Kööpenhaminaa
toivon että olisin siellä taas, ilman sitä jumalatonta ikävää.

Koska näin unta maailman kauneimmasta kaupungista,
maailman rumimmasta yliopistosta, pitkästä tupakka-askista

Neljä lasia viiniä, vain se tarvitaan että muistan. Porsaan nenä;
En välitä mitä muistan, mutta toivoisin että et unohda.

Ennakko

Mikään muu kuin silmille painetut kädet ja Turun
tuomiokirkon kellot ei selvitä ajatuksia yhtä hyvin -

tosiasiassa, vaikka juuri nyt minun kuuluisi olla täynnä motivaatiota
ja itsevarmuutta
ja sitä
ja tätä
ja pitäisi olla valmis kaikenlaisiin koetuksiin, olen
lähinnä epäluuloinen itseäni kohtaan, luottamusta ei ole
nimeksikään

Enkä todellakaan tiedä, mitä haluan tehdä.
Haluan vain ryypätä ja pitää hauskaa. En jaksaisi
miettiä taas, menenkö vai enkö ja haluanko oikeastaan
yhtään mitään. Haluan olla Bukowski.