Loputon pohdiskelu, jo ajateltuja ajatuksia.

Huominen on runollinen paikka
sitä ei pysty selvittämään tieteellä
se on sanoja ja loputtoman läpinäkyviä kuvia;
tämä johtaa mietteeseen, mikä on loputtoman läpinäkyvä?
Mitä näkee kun ei ole mitään?

Vastaus on, ettei mitään.

Mutta 'ei mitään' ei mitenkään
voi olla mustuutta
sillä sekin on jotain.
Ei siis 'ei mitään'.

Eilinen. On ei mitään.
Sekavia väriläiskiä
polaroidvalokuva
kallonseinällä.
Täynnä pään puristusta
ja käsien haparointia

Enkä minä saanut unta
koska pelkään keltaista valoa.

Ukkonen

Valkoiset
Valkoiset taivaat jylisevät
jyrisevät
Kumisevat;
tyhjyyttään.

Mutta ne jylisevät kaukana
Niiden välähdykset
eivät vierailleet minun sänkyni alle

Välähdykset ja jyske
Ja minä olen ihmisten keskellä, kaikki ympärilläni.
Katson kun maailman kaunein ääni kirkastuu silmissäni ja silmäni venyvät siniseen ja pilviin
Lähetti, olen lähetti.

Heistä sudet ovat lähtöisin
Heistä sudet minut vievät yön sylistä aaveiden kirkunaan
Minä painan silmäni lujasti kiinni ja
yritän olla jossain muualla
koska en enää ole
No existence.