Niin kuin mekin anteeksi annamme niille

Nämä ovat pitkiä, epätasaisia, epäluotettavia päiviä. Niistä ei koskaan tiedä;
milloin ne kääntyvät tuuleen, milloin meri menee -
Yksin on outo olla kun on seuraa.

Yritän seistä huterilla siivillä. En tunne enää
sanoja, toisinaan vain vihaa joka menee
kaikkiin niihin kadunvarsien ja baarien huoriin
jotka hymyilevät kun kävelee vastaan
Katson niitä pitkään ja hiljaa ja inhoan.

Niskaan sattuu. Se on kaikki se näiden lyhyiden vuoristoratapäivien paino
joka on minulle siunaantunut, ja jokapäiväinen leipä, jonka siunaan
keittiössä joka päivä pankkitililläni, Aamen.