Poissaolija

Kaunis, kaunis
avaruus
Odottaa minun
paluutani

Anteeksi
olen ollut
Absent lately
minun kuuluisi olla luonasi
mutta olen ollut väsynyt.

Lentäjä

Juuri nyt
olen kaiken yläpuolella
katselen pilviä
alaspäin
Korvissa suhisee paine

ja sitten sateenvarjo
heittäytyy
ylösalaisin.

Pimeys on aikaa

Olen hämärässä
en tiedä enää mihin
suuntaan liikkuisin
ehkä usko löytäväni mitään
vaikka yrittäisin

kello
kello on väärässä
Olen ajassa
ja ulkona siitä
koska sitä ei ole
ja silti se kelluu
olemattomana ympärilläni.

Symbioosi

Yön aikana

On huoneen kattoon maalattu karttoja

Mutta en jaksa katsoa ylös

En kuitenkaan

viitsisi

Selvittää mitään

Sammaleet, multa

Olen kiinni juurissa

Yksipuolinen symbioosi

Rasittaa sinun jalkojasi

Yrität päästä irti

Ja yön aikana

sinut on viety.

Käännyn katsomaan kattoa

Enkä löydä toista puuta

tyhjästä paperista.

Sinä (en muista enää mitä itse asiassa ajattelin)

Juuri tätä tarkoitan
- asiat tapahtuvat
heti
kun lakkaan uskomasta niihin
Kun lakkaan ajattelemasta.

Hukun
sinun mieleesi
en enää omaani
Ja hänet kun mainitsen
(tai mitä hänestä ajattelen)
Ilmeesi pysähtyy
siihen.

Luonnos sivun kulmassa

Näinä toivottomina aamuina
Kun etsin päättäväisyyttäni takaisin
tuntui
kuin olisin voinut itkeä
tukehtuvan tuskan rinnastani
Mutta en saanut sitä ulos.

Arvelin kuvitelmissani
uskaltavani
Kun ajattelin
Miten sinun hiuksissasi
Kynttilän valo muuttuu universumeiksi
Ajattelin sinun kauneuttasi

Mutta aina todellisuudessa
Kun minun kuului sinut kohdata
kauhu tuntui varpaissa
pelkäsin jäistä katsetta
(Ennen kuin päässäni pimeni
ja näin vain ja ainoastaan hänet)

Todellisuudettomuus

Istun ikkunalla
orava juoksee takapihalla
ja ulkona ihmiset
hikoavat kuumasta

Olen helpottunut nyt
kun ymmärsin
Maailmaa ajatellessani
että koskapa aikaa
ei ole
Ei ole minuakaan

Kaikki on pitkäkestoista
kroonista
Lucid-unta.

Riivaavat minua taas

Riivaajat
eivät jätä minua
rauhaan
Ne tulevat yöllä
heti kun sammutan
valon

Riivaajat
huutavat naapurissa
kuin olisivat tulossa
katosta läpi
Suoraan makuuhuoneeseen

En ehtisi reagoida
Olisin mennyttä
ennen
aamua.

Totuus

Totuus
Todellisuus
on
se
Että minä
en ole
kaunis
Vaan ruma
Kuin olisin kuukausia
ollut nukkumatta
ja elämättä.

Ja totuus
totuus
on
se
että
Minä rakastan
sinua
Kuin pilviä

ja lintuja
rakastetaan.


Ja pelkään sinua
niin kuin pilviä
ja
lintuja
pelätään.

Riivaajat

Eivät kaikki aaveet
ei kaikki sinua riivaavat hullut
Voi viedä sinua pois
mukanaan
Niillä ei ole siihen valtaa

Riivaavat sinua
kun olet
sikiöasennossa
sänkysi pohjalla
Hysteeriset kyyneleet
kimaltavat pimeässä
Kastelevat tyynyn

Kun
ne riivaavat
sinua.

Musta koira

Musta koira
Koira
nurkalla
kaiken valon
itseensä vetää
musta koira
tyhjä kohta
valojen leikissä.

Sanaton

Mies
katsoo ikkunaa
Sanomatta mitään
Mitään sanomattoman näköisenä
kävelee peilin eteen

Ja miettii
vääristävätkö sadepisarat
Hänen kuvaansa ikkunassa.

Vanha

Milloin kasvoit
milloin kasvoit näin vanhaksi
Milloin näit kaikki sodat
ja itkit aamulla sielusi lattialle lammikoksi.

joka on ollut niin raskas
Että ilma rakoili sen painon alla.

Että sinun omat voimasi eivät sitä enää kantaneet.

Loppu

Pyydän
Työnantajalta lomapäivää
tekemättömän raskaan työn jälkeen

Piano saattaa soida
mutta se soi mitään sanomattomia sointeja ja
sanoja

Ehkä
Sanat loppuvat tähän
Hankala sanoa
Kun huominen on mennyt
mutta en muista siitä mitään

Clouds

Clouds
are now my only pals
as I sit on my roof
(as close to the blue sky
as I can get)

I'm trying
trying to fall
trying to grow
and trying to cough up my heart
so a pain would stop.

Stars

Stars
Out of my sight
above the most grey city

Floating silently
in the invisible
nonexistence.


I plant myself
in our livingroom greenhouse
Hoping that I
will be a little longer tomorrow
A little closer to the stars.

Kaupan äänet

Kaupan käytävät
Tomaatti, tomaatti
Korkea G

Värikkäät lasipurkit
hyllyssä
Suljen silmäni
pianon laululle

Ihminen, ihminen
rummut
basso

Ja sinä
Viimeinen ääni;
Hiljaisuus.

Kevät

Kudon
Kudon hulluuden vallassa
Verkkoja;
Taivaalle harmaita.

Ne ovat kosteita verkkoja,
eivät uusia
Valmiiksi niihin on
pyydystetty vanhat kellojen kuvat
Niissä ei ole uuden
elämän tuntua

Aurinko jää verkkojen taa
ja siitä huolimatta
päästävät lävitseen sen lämpöä
niin paljon että tiet sulavat
ja minä kudon niistäkin verkkoja
harmaita
Siitä ne siirtyvät taivaalle

harmaina
roikkumaan
Ja pyydystämään ajatusten virroista
paloja, kaloja

Siinä uutta
kuolemaa
ja silmien uupumusta.

Musiikkia

Sekava, sekava
avaruus
Valo heijastuu lasista
musiikki ottaa minut
sisäänsä leijailemaan

Lopultakin
puolen vuoden tauon jälkeen

Musta
sekaisen musta
avaruus
Muuttuu väreiksi
valoheijastumiksi
Äänikokonaisuuksiksi.

Pariisi

Viulu
Viulu suurkaupungin kadulla
Silmät kiinni
Tuuli soittaa hiuksia

Ja piano
Piano tanssii
Kuin ei koskaan ennen olisi
tanssinut

Katson maahan tumpattua
tupakantumppia
Jonka joku siihen jätti

Silmät kiinni
Kuvittelen olevani muualla
kuin teatterin edessä
odottamassa autoa

Pariisin kadut edessäni;
harmonikka soi
suurkaupungin kadulla.

Ja puistot
puistot täynnä puita
ja hevoskärryjä

Niin ja harmonikka
soi.

Aamulaulu

Kuuletko kuinka kalmanlehto laulaa
Laulan sulle syntini
Synneistäni mukaan sattui
Sattumukset surmani

Kylmänä sinä makaat maassa
Kävelet pois ääneti.

Varjosi

Viime päivinä
minä olen ollut varjo
sinun valosi keskellä

Aamulla minun
valoni on
kirkkaimmillaan
iltapäivällä
se alkaa himmetä
ja se sammuu
viiden aikoihin

sen jälkeen en
kykene mihinkään
Olen vain
ja pelkkä varjo.

Huonot juhlat

Ilta on pitkällä
juhlat alkavat hiljetä
yksi nukahtaa
toisen syliin

Pian enää ainoa on
hereillä
pöydän ääressä
mies
Jolla on rusetti kaulassa

Hän nojailee käteensä
selvin päin
Miettii syntyjä syviä

Aamu nousee
Hiljalleen juhlaväki
poistuu asunnosta
Serpentiinit kaulassa
Tyhjät pullot
povitaskuissa

Vain mies istuu
rusetti kaulassa
pöydän ääreen
unohtuneena.

Yleinen käsitys

Tämä mies on hullu!
Hullu!
Julistettiin
ja minut nostettiin korokkeelle
Ja he huusivat
niin että rautaiset vasara
alasin ja
jalusta
Halkesivat keskeltä

PUNAISET RAIDAT MAASSA
KERTOVAT HULLUUDESTA
(eikä niitä ollut
vaan sokeat ihmiset
ja ne ihmiset jotka välittivät vain
sokeiden mielipiteistä eivät sitä
huomanneet)

"Oletko sinä hullu?" kysyy viaton
nuori poika, ei liene edes kahtakymmentä
"En", minä vastaan
ja vien hänet väkijoukosta pois.
Tai en muista, olin sekaisin.

Johanneksesta tulee kasvissyöjä isä

Rakastupa siihen
selkärangattomaan kettuun
ja synnytä sitten samalainen
Sanoo äiti Klaaralle.

Klaara kohottaa kulmiaan
ja katsoo vatsaansa
joka on kasvanut kovasti

Ultraäänitutkimuksessa
vauvalla oli häntä
sillä oli häntä.

Hätkähtäen Klaara uskoo
synnyttävänsä ketun
Äiti oli oikeassa.

Mutta kaikki ketut eivät ole
pahoja
Ehkä tämä on
kasvissyöjäkettu.

Pullamössöpoika

"Se mies on toivoton",
sanoo äitini
valokuvaajapojasta.
"Selkärangaton haaveilija
lintuja melkein näkyy pään yllä."

Todellisuudessa äiti
on vain kateellinen
kun ei koskaan tutustunut
haaveilijapoikaan.

"Pullamössöä järjen tilalla",
hän väittää.

Kohotan kulmiani
ja on vaikea uskoa äidin puhetta
sillä kun illalla menen
kotiin
On mieheni siellä
ruoka valmiina pöydässä.

Hymy kasvoillaan.