Ilta on pitkällä
juhlat alkavat hiljetä
yksi nukahtaa
toisen syliin
Pian enää ainoa on
hereillä
pöydän ääressä
mies
Jolla on rusetti kaulassa
Hän nojailee käteensä
selvin päin
Miettii syntyjä syviä
Aamu nousee
Hiljalleen juhlaväki
poistuu asunnosta
Serpentiinit kaulassa
Tyhjät pullot
povitaskuissa
Vain mies istuu
rusetti kaulassa
pöydän ääreen
unohtuneena.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti