Kevät

Kudon
Kudon hulluuden vallassa
Verkkoja;
Taivaalle harmaita.

Ne ovat kosteita verkkoja,
eivät uusia
Valmiiksi niihin on
pyydystetty vanhat kellojen kuvat
Niissä ei ole uuden
elämän tuntua

Aurinko jää verkkojen taa
ja siitä huolimatta
päästävät lävitseen sen lämpöä
niin paljon että tiet sulavat
ja minä kudon niistäkin verkkoja
harmaita
Siitä ne siirtyvät taivaalle

harmaina
roikkumaan
Ja pyydystämään ajatusten virroista
paloja, kaloja

Siinä uutta
kuolemaa
ja silmien uupumusta.