Lähetti aukeille pelloille

Mitä kummallisimmalla tavalla
kaupungit kutistuvat!

Minä makaan metsässä, rusakko istuu vatsani päällä, minä kuuntelen kaukaisia huutoja ja äänet lähestyvät;
olen nyt helpottunut, sillä tiedän että on vain yksi vaihtoehto.

Onko se oikea, siitä en tiedä.

sininen progressiivinen

Luonnos sivun kulmassa

Näinä toivottomina aamuina
Kun etsin päättäväisyyttäni takaisin
tuntui
kuin olisin voinut itkeä
tukehtuvan tuskan rinnastani
Mutta en saanut sitä ulos.

Arvelin kuvitelmissani
uskaltavani
Kun ajattelin
Miten sinun hiuksissasi
Kynttilän valo muuttuu universumeiksi
Ajattelin sinun kauneuttasi

Mutta aina todellisuudessa
Kun minun kuului sinut kohdata
kauhu tuntui varpaissa
pelkäsin jäistä katsetta
(Ennen kuin päässäni pimeni
ja näin vain ja ainoastaan hänet)

Korpit suusta

Aukaisen suuni
ja sitten minä juoksen
mustia lintuja
suustani ulos

Sinä katsot
peräännyt
väistät
korppeja

Viime aikoina
(siitä on nyt kauan)
ehkä olet hyväksynyt linnut
ehkä hymyilisit niille

Ja kun katsoin
sinä katsoit takaisin
ja väistit niitä taas.

Hullujen unia

Haron tiheää mustuutta
sormillani kohti taivasta
Pimeys on peittänyt valon

Korpit hyökkäävät lumesta
vapaat murhalinnut
"Silmät päästä
jos käyvät liian
suuriksi"

Se on maailmanloppu
olen varma siitä
kunnes
Auto ajaa ohitseni
Ratissa on nainen
vieressään joku jota en erota
Vaan takapenkillä ovat he
hänen ystävänsä
(petturit)
Vain yksi heistä huomaa
hullun hämärässä

Hän ei ymmärrä
oliko hän kuskin vieressä?
Yö väistyy hetkeksi
takaa
Kun auto pyörähtää
ja jatkaa matkaa

Pakoon
ja yhtäkkiä onkin taas
päivä
kesä

Kalmisto ottaa minut vastaan
kohta
hautakivien väliin
vaan en yksin
vaan en kuolleena.

Aurinkoinen päivä

Katson suoraan aurinkoon
läpi sinun selkäsi
sen valo siivilöityy

Lapaseni ovat mustat
auringon valossa
(kun siis pilvien
valossa ne ovat ruskeat)

Ja samalla tavalla
sinä muutut
Maailman kauneimmaksi
valon siivilöityessä
lävitsesi
minun silmiini.

Minä tai sinä

Olen oma itseni enää
alasti
ja sellaisena kuin
et sinä halua
minun olevan

epälaseissa
hiukset nutturalla
(vaikka hiukseni ovat lyhyet ja
niskahiukset jäävät auki)

toivoisin että tämä aika täällä
olisi jo
ohi
Jotta päästäisin
jotta irtoaisin
sinun hiuksistasi
sinun kokoistasi
pimeimmissä öissä
Ja etsisin toista valoa

Vaan et voi minusta
pitää
et voi minua arvostaa
jos et osaa arvostaa runoja
(tai edes niiden kirjoittamista)
tai taidetta
tai sen yritystä
Etkä epälaseja
ja sekalaisia ryysyjä.

Päivä

Aiemmin
ehkä tunti sitten,
pilvien valossa,
olit epätodellinen
seinään nojaileva
atomikasa

Ja nyt,
auringon valossa,

Sinä olet kaunis.

halipäivä

hei,
(minä sanon)
halataanko
(jollekulle joka sattuu
seisomaan melkein vieressäsi)
(ja tietenkin ilman mitään taka-ajatuksia)

Mutta sinä kävelet pois
(taas)
Ennen kuin ehdin edes tajuta.
Kun en katso sinua
(vaan sitä
jota juuri siinä halasin)
(Ilman mitään taka-ajatuksia)

Sanat muutamat

Hei
hei
Älä juokse
tai mene
muutama sana
minulla olisi sanottavana
Sinun kauneudestasi

Älä sinä
älä juokse
Pysähdy
älä liiku

Mene.

Minusta eroon ja takaisin

Älä sinä juokse tänne
vaan juokse pois
Juokse yli jokien
kunnes vastaan tulee ääri
taivas
loppu
avaruus

Ja jatka vielä siitäkin
Heittäydy aurinkotuulten
vietäväksi
ajelehtimaan
peltiromun sekaan

kunnes
Ei enää ole
Jos mikä
Niin mikään

juokse
Koska sitten olet taas täällä.

Juokse pois.

Nooan arkki

Hän on lumileopardi
leijona
jääkarhu -
ei-kenenkään voittama
(paitsi kun
koko maailma on vastassa)
Vahvana katselee
yllättyneenä
kun
Minä olen lintu
aavikon laidalla
Horjun ja vapisen
hulluuden pois ajama

Sinun kimpussasi -
on korppikotka,
minä,
ja kettu
kiron korjaama.

aivan samanlainen päivä

Joinakin päivinä
En pääse mietteistäni
ulos

Vaikka kuulen kaiken sen musiikin
Vaikka kuulen
sen kaiken

Ei hän taida olla edes
todellinen
konkreettinen
kuultavissa
nähtävissä

Kiropursujen suo

Kiropursujen suo
levisi takapihalleni
liian lähelle
Se lemu tunkee läpi jokaisesta
oven ja ikkunan raosta

varsinkin niinä hetkinä kun
en saa ajatuksiani kasaan ja paperille
Siirryn olohuoneen ikkunan ääreen
Tuijottamaan niitä

NIITÄ

Lintuja
Raatoja
Kuihtuneita
Mädänneitä
Suon kukkia
Kauniita
Kamalia

Mäntyjen keloja
Kuivia
mutta lahonneita
Jäisiä
härmänneitä

Eräänä aamuna
Ovat karpalot kasvaneet pensaina
vasten ikkunaa

Saan tarpeekseni
juoksen ulos
hävitän ja poltan

nurkan takaa katsoo mies
vai nainen
vai poika
sotilas
vai kauppias
hulluuttani

Aurinkoiset kadut ottavat minut armollisesti syliinsä
Kun lopulta selviän läpi nokkosista
sokkosista
sokkeloista
Oi ihanat pelastuksen päivät

Sillä ei ole nimeä

Kuulin sinun puhuvan
Et vilkaissutkaan minua
He tietävät,
Että seuraan sinua
He sanovat sinulle
Aina kun tulen vastaan
He muistuttavat

Ja sinä katsot muualle

Mutta tänään
Minulla on parempi tunne
Ehkä se ei mennytkään niin
Vaikkakin
Sitä en usko itsekään

Turhautuminen

Kylmät väreet kerääntyvät
Puoleen väliin selkää

Naputan pöytään tahtia
Kun laitan ne liikkeelle.

Nojaan otsaa käteen
Korvien takana tuntuu paine

En voi liikkua
En voi olla liikkumatta

Jalat liikkuvat
Mutta pysyn paikallani

En vaihda paikkaa
Vaikka olenkin muualla kuin äsken

En katso sinua
Vaikka katson
Ja sinä katsot takaisin
Hymyilet
Jolle kulle muulle

Aamulla istun aina samassa paikassa

Istun kylmässä
Tuuli heittää hiukseni väärin päin
Puristan silmiäni kiinni
Kiedon käteni ympärilleni

Katson kelloa
Tuijotan ilmeettömänä
Sinä olet myöhässä.


Ovi aukeaa taas.

Seitsemän porrasta
Yhtä monta kuin minun oven alla
Sinä kävelet ohi
Liian nopeasti
En uskalla edes katsoa sinua silmiin

Mitä minä oikein pelkään?
Sinua?
Itseäni.

Sama toistuu
Joka aamu
Joka ikinen helvetin aamu.

Harhakuva

Lopultakin
Minun mielikuvani maailmasta siirtyi
Pimeässä salissa
Se heijastui oikeaan suuntaan

Ja kun me ajoimme ohitsesi
Minä katsoin kuuta ja odotin
Sinä katsoit takaisin ja hymyilit
Mielessäni maalit valuivat sekasotkuiksi
Sinun kuvasi muuttuivat vesivärimaalauksiksi

Mutta tiesin
Että kun palaisin todellisuuteen
(hallusinaatioon?)
Sinä odottaisit siellä.

Unia

Hitaasti,
Pikku hiljaa
Minun elämäni kietoutuu sinun ympärillesi

Nopeasti,
Kerralla
Herästykello repii minut pois maailmasta
Jossa minulla on kaikki.

Taas sinä olet mielessäni, mutta miten eristäydynkään!

Hiljaa
Piirrän käsiini puiden oksia
Katselen
Kuinka niistä rakentuu linnoituksia
Mutta en ajattele niitä
Minä ajattelen sinua
Kuinka hiuksistasi aurinko häikäisten heijastuu
Kuinka niistä tulee sen kokkoja
Ja kuinka kätesi liikkuu
(vaaleana)
Valkoisella paperilla
Ainakin ajatuksissa.

Näinä hämärinä vuosina
Minä en muistanut nukkua
Istuin
Ja odotin auringonnousua
Neuloin ympärilleni
Suojaavaa verkkoa
Olin turvassa itseltäni
Turvassa sinulta

Kaukana kaikesta?


Yksin hiljaa pimeässä
Istuin katsomassa
Auringonnousua
Verhojen takaa
Verkkoni takaa