lauantai 25. heinäkuuta 2009

Loputon pohdiskelu, jo ajateltuja ajatuksia.

Huominen on runollinen paikka
sitä ei pysty selvittämään tieteellä
se on sanoja ja loputtoman läpinäkyviä kuvia;
tämä johtaa mietteeseen, mikä on loputtoman läpinäkyvä?
Mitä näkee kun ei ole mitään?

Vastaus on, ettei mitään.

Mutta 'ei mitään' ei mitenkään
voi olla mustuutta
sillä sekin on jotain.
Ei siis 'ei mitään'.

Eilinen. On ei mitään.
Sekavia väriläiskiä
polaroidvalokuva
kallonseinällä.
Täynnä pään puristusta
ja käsien haparointia

Enkä minä saanut unta
koska pelkään keltaista valoa.

Ei kommentteja: