torstai 3. joulukuuta 2009

Mustaa

Satujen hiljaiset vuoret
Seitsemännellä
hepoleijona.
Lamput, ja ne valaistuvat.
Jos olisin vielä silloin.

Tyynesti minä imeydyn pimeään.
Pimeä on hiljainen ja rauhallinen ja pelottava
eikä millään muulla ole väliä.
Mutta ei liene syytä pelätä
sellaista mikä on olemassa ja on samaa.
Kun antaisi periksi ymmärrettyään!

Ei kommentteja: