Unia

Hitaasti,
Pikku hiljaa
Minun elämäni kietoutuu sinun ympärillesi

Nopeasti,
Kerralla
Herästykello repii minut pois maailmasta
Jossa minulla on kaikki.

Tänä aamuna

Minä heräsin aamulla
Venyttelin
Hymyilin
Eksyin omaan huoneeseeni

Kun selvisin
Risuja hiuksissani
Join kahvia
Kävin suihkussa
Siivosin huoneen kuntoon

Katsoin ulos
Siellä on hämärää
Ja harmaata
Minun mieleni on täynnä valoa
Täynnä värejä ja

Suutuin

Mitä siinä katsot
Raukka!
Etkö uskalla suutasi avata
Etkö voi mitään sanoa!

Ole siinä minusta nähden
Minä en tietenkään välitä!
Peräänny vain
Minä muistan sen.

Taas sinä olet mielessäni, mutta miten eristäydynkään!

Hiljaa
Piirrän käsiini puiden oksia
Katselen
Kuinka niistä rakentuu linnoituksia
Mutta en ajattele niitä
Minä ajattelen sinua
Kuinka hiuksistasi aurinko häikäisten heijastuu
Kuinka niistä tulee sen kokkoja
Ja kuinka kätesi liikkuu
(vaaleana)
Valkoisella paperilla
Ainakin ajatuksissa.

Näinä hämärinä vuosina
Minä en muistanut nukkua
Istuin
Ja odotin auringonnousua
Neuloin ympärilleni
Suojaavaa verkkoa
Olin turvassa itseltäni
Turvassa sinulta

Kaukana kaikesta?


Yksin hiljaa pimeässä
Istuin katsomassa
Auringonnousua
Verhojen takaa
Verkkoni takaa

Miten ikinä saan taiteilijanelämän ujutettua "normaaliin"?

Miten minusta voi tulla taiteilija
En varmaan vuosikausiin muista nukkua
Tai en malta
Ja valvotan koko taloa.
Miten toimisin kodissa
Kun en koskaan ehtisi edes tiskata
Kun intohimoni on maalata
Ja kirjoittaa runoja

Surkea päivä

Oudoimmat asiat
Tulevat esiin päivänvalossa
Kun aurinko käy taivaalla
Kolme tuntia
Ennen sen laskua

Käteni ovat maalissa
Ei mitään synny
Ei mitään kaunista
Kohta taas koittavat
Sekunnit vihatut.

Pyhäpäivä

Hiljaisuudessa
Olen jälleen
Jotain on hukassa
Jokin on kateissa
Minä soitan huuliharppua
Ja kuuntelen pianonsointuja
Tiedän mistä ne tulevat

Ulkona on tyyntä
Lumi pysyy puissa
Painaa niiden oksia
Takapihan kasvoja

Miten hiljaa
Voikaan talvi päivä laulaa
Kuitenkin uskottomana
Aina sieluttomana

Ja taas kerran
Se muistuttaa minua.

Mielestä pois

On se kumma
Miten päivä päivältä enemmän
Tuntuu etten voi olla ajattelematta sinua
Kaupassa katseeni harhailee
Ihmisen kasvoista toisiin
Olen varman että olet täällä jossain
Ja kun poistun
Olo on yksinäisempi kuin koskaan.

Pikku hiljaa alan ymmärtää
Mitä tarkoitetaan
Kun puhutaan pakkomielteestä.

Kävelyllä taas

Hiljaa
Lumihiutaleiden varjot
Juoksevat kilpaa jalkojeni alla
Nuoskalumi kertyy kenkien päälle
Sitä sataa hupulleni
Ja kasvoiltani se sulaa pois
Minulla ei ole kiire minnekään

Kun katulamput loppuvat
Maailma muuttuu kultasävyiseksi
Katselen
Kuinka lumi painaa puiden oksia
Ja pian kaikki on taas oranssia

Kun palaan
Tevehdin hiutaleita
Ne tulevat vastaan
Ja lentävät kilpaa keskenään

Syyspäivänä ikkunan ääressä

Tänä vuonna
Nurmikko sentään kellastui
Ennen lunta
Ja missä hän on
Minä näin hänet unessa ja valveilla
Oksissa juoksee orava
Enkä minä koskaan
Kaipaa mitään mihin uskoa
Haluan vain tanssia
Minä haluan uskoa
Että on mahdollisuuksia

Hiljaisuus tippuu
Ja minä olen unessa
Paremmassa paikassa
Ilman ajatuksia
Ja minä voin taas tanssia
Vaikka mikään ei ole muuttumassa.

Taide

Sokeana minä hakkaan käsiäni vasten kangasta
Sokeana minä muutan kaiken iloksi,
Hulluudeksi ja mielettömyydeksi
Järjettömänä minä juoksen ulkona
Kuvittelen laulavani
Kaikkia niitä sanoja
Minä huudan
Ja itken
Taas jälleen.

Sanoista

Nii hän lauloi minun mieleni täyteen
Niin hän kertoi kaiken kuin minun suustani
Tuntuu kuin en koskaan oppisi
Sanomaan asioita niin kuin ne sanovat.

Piilossa

Minä pelkään kaikkea
Mitä toiset ihmiset suustansa sanovat
Aina minä mietin
Että mitäköhän se päässään ajattelee
Silmiensä takana
Silmien
Jotka niin tarkasti peittävät
Kaiken mitä on olemassa

Piilosta

Taas olen piilossa
Hiljaa verhojen takana
Aurinko paistaa selkääni
Se saa minut sulkemaan silmäni
Kuuntelen askeleita
Mattojen vaimentamia
Yritän olla liikkumatta
Kun ne tulevat huoneeseen
Mutta ei jää näkemättä
Eriparisukkani sinulta.

Nimi

Niin
Minä pesin nimeäsi pois
Lavuaarin pohjasta
Kun se ei ollut minun
Ei nimi
Eikä lavuaari

Valoja ja lasia

Kun maailma on pysähtynyt
Minä olen kaunis
Ja ilma muuttuu kristalliksi
En kuule enää mitään
Kun kukaan muu ei liiku
Kukaan ei kuiskaile
Hiljaa salaisuuksiaan

Valo ui läpi pilvipeitteen
Läpi kristallisen
Suoraan minun silmiini
Kaikki on pysähtynyt
Kaikki on kaunista.

Usko

Niin helppoa on ajatella
Että kolme asiaa säilyy
Musiikki
Sanat
Ja ystävät
Teinpä mitä tahansa
Niin heikkoa
On rakentaa kolmen varaan maailma
Mutta toisaalta

Päivä kääntyy pimeäksi

Miten voi maailma olla näin kaunis
Hämärässä illassa
Katulamput ainoana loisteena
Hiljaista musiikkia kaikuu ilmassa
Kaikki on hyvin
Minä olen luovuttanut
Kumpa voisin olla ikuisuuden yksin
Tässä valtakunnassa.

Mitähän mietinkään

Kaikki katsovat minua
Ihmeissään,
Niin kuin aina
Kaikkien silmät
Kaikkien kasvot
Minuun päin kääntyineinä
Ihmeissään,
Inhoten.

Pimeys

Huutakaa kaikki rakkaat
Vihatut
Älkää koskaan hymyilkö enää.
Olkoon jumalauta
Minä en välitä
En usko
En ymmärrä

Ilta

Musiikki kuuluu
Läpi kylpyhuoneen seinän
Ne vahvistuvat vedessä
Katson peiliin
Ja sanon, ei se mitään
Astun ulos ja jälleen musiikki voimistuu
Ikkunasta heijastuu kasvot
Joita en usko omikseni
Ja minä olen yksin.

Mielen sekavuudesta

Juna kolkkaa ohitseni
Kuulen
Kuinka kesäpäivä
Kulkee sen mukana

Jälleen on pääni
Täynnä ajatuksia
Tyhjästä tulleita
Tyhjästä rakentuneita
Hiljaa ne hukkuvat valossa

Yöllä ja jälleen menossa

Minä olen autossa
En tiedä minne olen menossa
Ja ne kaksi jotka ovat mukana
He ovat ratissa
Minä istun takana
Ja tiedän
Miten pimeä väistyy tieltämme.

Mietteissäni

En keskity mihinkään
Kuka itkee
Yön särkyminen
Kävelen,
Kävellen
Jalat vievät minua
Pois
Ja takaisin kotiin.

Huonoina päivinä

Jotkut aamut vain koittavat
Ei iloa
Ei onnea
Turtana kuljen tunnista toiseen
Inspiraatiotta,
Väsyneenä.

Eilen oli parempi

Miksi
En voi tukkia suutani
Miksi en voi tanssia rauhassa
Valkoisessa lumessa

Miksi
Mitään ei synny
Talvisina aamuina
Herään ilman sanoja

Ensimmäinen auringonnousu sateen jälkeen

Sataa

Sataa

Päiväkausia

Ennen kuin aurinko nousee uudelleen

Ensimmäinen pilkahdus

Sateen jälkeen

Konsertti

Tänään
Me astuimme
Neljäntoista silmän eteen
Ja rakensimme ääniä
Kun ne tuijottivat.
Lähdin Islantiin uimalla.

Istuin puiselle penkille
Venyttelin sormiani
Höristin korviani

Kaikki kuulivat
Kun me rakensimme ääniä
Kaikki saapuivat
Kaikki onnittelivat
Kaikki lauloivat.

Lopulta me istuimme
Sadan silmän alla
Me lauloimme
Me tanssimme
Me juhlimme.

Minne lie

Ei, en ole täällä
Minä olen junassa
Menossa kohti kotia
Astun ulos taas
Vaikka en ole perillä
En ole siellä
Enkä ole täällä

Joulukuu

Itke, rakas
Itke silmäsi päästä
Kun joulukuu koittaa

Laula, rakas
Laula kuin viimeinen
Että joulukuu koittaa

Huuda, rakas
Huuda kuin kuoleva
Huuda kun joulukuu lakkaa

Tilanne

Jotain
Jotain minun piti sanoa
Aina unohdan
Mitä täytyi kertoa

Varmaan se liittyi jotenkin sinuun
Niin,
Sinuun se liittyi
En muista.

Kävelyllä

Aamu
Usvainen ja kaunis
Askel toisen perään
Jäisellä alustalla juoksua

Horisontti hiljalleen
Taas synnyttää
Hohtaa puiden takaa lapsi

Ilta
Usvainen ja hämärä
Askel askeleen jälkeen
Jää sulaa allani

Usvasta
Heijastuvat valot
Niin kuin odotin

Minä kävelen,
Minä lennän

Oranssi, keltainen

Minä astelen
Oranssissa valossa
Minä kävelen
Oranssissa valossa

Ja öisin minä nukun
Keltaisessa talossa
Niin, minä nukun
Keltaisessa talossa

Vaaleiden seinien,
Tummien puukalusteiden,
Kauniiden kynttilöiden keskellä

Viimeiset hetket

Hämärä laskee
Se on vielä haalea,
Sininen.

Haukon henkeä
Rintaa pistää

Itke
Huuda iltäpäivä
Juokse
Laukkaa iltapäivä

Silmät eivät pysy auki

Nykyhetki

Miksi me hengitämme
Kuolleet,
Itkemme.
Menneitä haikailemme

Odottelemme
Tulevaisuudessa istuskelemme.

Aamu, kun olikin lunta

Rappukäytävässä haisee tupakka
Minä kiroan aikaisia aamuja
Mutta ku astun pimeään
Vai valoon?
Kaikki onkin kaunista
Pilkettä kaikkialla
Narskuntaa kenkien alla
Katson tiellä molempiin suuntiin
Menen vasemmalle
Ehkä se on oikea

Puiden lomitse heijastuu valoja
Ja minä rakastan aikaisia aamuja
Kun jalanjälkeni ovat ensimmäiset lumessa
Kun muut vielä odottavat auringonnousua

Kesäkuun pakkaslaulu

Maailma on sininen
Aamuviideltä
Minä istun tarakalla
Sinä ohjaat
Sinulla on silmät kiinni

Me ajetaan rantaan
Siihen missä on kiviä lumessa
Ja me tanssimme rantavedessä
Joka polttaa varpaita

Sinä otat minua kädestä
Ja heität minut sekaan jäähileaaltojen
Me juoksemme kalojen luokse kiljuen.

Ryhmittymä

Vesipisara
Epäpuhdas timantti
Uskomattomissa valoissa
Pimeyden keskellä räjähdys

Ihmiset ovat atomimuodostelmia
Maailmakin on
Kun katsoo kaukaa
Olemme kuin tähtiä
Tähtien yhteenliittymiä

Matkaaja

Olen aina matkalla
Ikuisesti ajelehtija
Junassa istun
Odotan määränpäätä saapuvan
Ja aina kun olen perillä
En tiedä mihin jatkaa
Mihin yöksi
Mihin illaksi
Ja aina katson aikatauluja
Nousen junaan seuraavaan.

Eräästä ihanasta asiasta

Rakkaus on kauhea asia
Pakkomiellettä
Mustasukkaisuutta
Psykedeelihuumetta.

Tiedän olevani heikoilla jäillä
Miksi
Miksi siis pitää kysellä.

Rakkaus on ihana asia
Sitoutuvaisuutta
Punasukkaisuutta
Hallusinaatioita.

Luovuuden raiskaamisesta

Tärykalvot painuvat syvälle pään sisään
Mahanpohja jää kotiin nukkumaan
En saa ruokaa alas
En kykene liikkumaan
Silmät tyhjät,
Lasittuneet
Kädet väkivallalla liikkuu
Vaivalloisesti
Vanhat unohtuneet
Ikuiset
Naksahtelee

Nukahdan
Kova on lattia
Kova on katse
Ja kirja pään alla
Jota en kykene lukemaan
Koska silmäni ovat lasiset.

Käske
Kerro
Mitä on tehtävä
Sinähän sen tiedät
Kun on luovuus raiskattu

Mitähän vielä, tanssijoita ja kahvia

Minä olen yksin
Ja kaikki kauniit tanssivat ympärilläni
Ja minä laitan ääntä kovemmalle
Ettei tarvitse kuunnella
Muuta kuin mutinaa
Niin kuin talvi-iltoina makuuhuoneessa
En kuule enää mitään
Sekoitan kahvia,
Käärmeitä,
Atomipommeja,
Ilotulituksia.
Nurkkapöytä on kaikessa
Ja tanssijat,
He juoksevat
Aika on tulessa,
ketään ei silloin paeta
Lumi peittää ikkunat
Minä olen alla
Ihmiset kaivavat
Olen piilossa
Joskus olen kiero
Vailla uskomuksia
Minun on juostava.

Siitä valkoisesta jutusta

Lumi lumi lumi,
Mikä tulvii huoneeseen,
Nietos
Hanki
Karhunpesä?

Joulusta

Minä kuuntelen lauluja
Yli äänien helinän
Kiroilen
Perkele
Miksi.

Mihin on unohtunut kaikkeus
Ikuisuus
Syntymä ja avaruus
Missä on tämä päivä
Kynttilän valo
Punainen talo

Sunnuntai

Joskus mieleni valtaa hulluus
Levottomuus ja avaruus
Joskus verhoudun inspiraatioon eksyneeseen
Mieleni verhoutuu
Se ei yllä käsiini asti
Aivoni eivät hallitse käsiäni
Ne ovat järkevät
Asialliset
Lumipyry paiskoo ilmaa
Iskee, itkee
Enkä saa mieltäni tyhjäksi
Vapaaksi sinusta
Yritän tietäen
Se on mahdotonta
Neljä pitkää kuukautta
Päätöksiä ja puhetta
Ajatuksettomuutta
Tyhjyyttä
Onttoutta
Minä en tajua
Minne olen matkalla
Kohti valoa
Vai alkua
Minä tiedän mitä haluan
Mutta en tiedä miten sen saavutan
Miten voi olla kotona
Kun on aina matkalla