Kaikki siitä mitä oli on kuin unesta
joskin, niin on kaikki muukin
en enää erota painajaisia yöllisistä juoksuista
Käsissäni nokkosia, nokkosia
olen osa sinua ja
Taivas on hetken aikaa todellinen
kunnes se taas muuttuu joiksi ja suvannoiksi
Ja minä yskin veret suonistani
nokkoset polttavat ja
mikään ei enää toimi;
polttoaine on lopussa
Ja minä juoksen, juoksen ensin kauas
ja sitten lähelle
eikä etäisyys muutu mihinkään
Ja minä huudan ja kirjoituskone huutaa takaisin
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti