Sydän on alkanut
hakata seiniin
kuin huomaamatta
Vasten kuparista kelloa
joka jokaisesta lyönnistä
siirtyy hetken eteenpäin.
Enkä enää pelkää uusia alkuja
enkä ikuisia loppuja
Ja niin on hyvä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
sinne minne rata kapenee
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti