WHI

joskus sitä kyllästyy ihanaankin, elämään -
etusormea kuitenkin aina kylmää neuloessa,
viikkoja odotettu kudos maistuu puulta

samoin lukeminen

aika se vain kultaa viime syksyn muistot.

(vanha teksti), nimetön

Eilen kuuntelin ulkona kun hiljaisuus ahtautui musiikin väliin ja pimeys oli katulamppujen alla ja minä olisin halunnut tanssia. Sisällä pimeys ei enää painanut vaan sähkövalot ja kuva katsoi huoneen seinältä ja näytti kauniimmat kasvonsa. Aina vaihtaa ilmettä.

Ja minä venytän käteni niihin seiniin; olen ikkuna.

P.S.

revi tästä se analyysi

ylioppilastutkintolaudatur

En enää koskaan sano mitään kenellekään
revin itselleni pitkiä sinisiä syysiltoja vaikka
täyteentungetuista viikoista, tarvitsen
no, edelleen Laudaturia ja Nykyään Eximiaakin

en puhu enää ikinä mistään muusta

tämä ei ainakaan ole runo
saatana

katolinen empiristi

liha väsyttää, minä
lähetän sensoreille palan pannukakkua, kokeen välissä
saavat
sitten jakaa sen, omenahillon kanssa.

Ostan itselleni armeliaisuuden, herra

anna minulle Laudatur, Magna, O laudatur

längtan (,räddan)

punkt
huomenna en oikeastaan välitä, vaikka
ei sillä kai olekaan väliä?
En jaksa pilkkusääntöjä

Luen tänään sata sivua ruotsin sanoja.

älsk

no nyt on jo uusi syksy
mielessä on ollu monta sanaa mutta kirjoitan esseitä,
koevastauksia
ensi viikolla alkaa viime hetket, olen silloin aktiv och
kanske stortrivande.
Joskus italia vaihtuu englantiin ja
sunnuntai onkin sunnunnuntai.

sateen haju tulee
viimeksi ostettu kassi hajosi
nyt on uusi kesä ja kaipuu.

tuuli kello

miNtu ja ruuna ruoho hirnuvat
J.P. Chenet
haudattu aarre;
valkoviini on pilalla.

Mikä suuri suru!

ensimmäinen pääsiäinen

voi riemullista aamua
nytkin makaan tässä vaikken koko yönä
herätkää unikeot, koreasti
On muitakin jotka eivät nuku

Odotan että jaksaisin
nousta munimaan.
juosta 80 km/h.
Olisi hetki tekemistä.

juudas

nukun
haa! niin, pimeässä
itse kunkin on helppo
ryöstää minulta tyynyni
mokoma kiivailija.

zeniitti

korvassa soi;

illan ensimmäinen kastemato
kultainen kevät
saatana.

tuulee joko vettä tai tuulta

kyyditsin sen kotiin, ajoin
yksin kaupungilla, silloin on aina pakko
viheltää tai hyräillä jotain, vaikka ääntä ei olisikaan
huomenaamuna ja ensiviikkona joudun
siirtämään auton vaikkei tarvitsisi nousta.

jipii

jännitys tiivistyy, kahvikuppi soi
huomenna kaadun Sotkamoon, toivottavasti;
ajolupa kyljessä.

kullankaivaja

huonommat yöunet paleltavat, käsivarsiin
menee levoton ilma
viimeinen yhteiskunta kilisee
öljynvaihto romisee

maaliskuun palaset haisevat harmaalle.
Rakastan tuulikelloja.

hei

puolitoista autonmittaa
ryhdistäydyin lomanalkuun tekemällä
kuivakukka-asetelman.
Melkein pelottaa taivas, ikävä on harmaa

Näihin päiviin kaipaisin herkempää musiikkia.

Se levy, laitankin heti mukaan lähteviin. Kertoo jos ymmärtää.


Pesin kukat ja sanoivat terveisiä.

laitos

pyöritin käsiäni veden alla ruokailua varten

FREE FINLAND

nämä ovat kevään ensimmäiset sadepilvet.

I <3 KAJAANI

Hyvästi Meredith

en sanonut mitään, mikä olisi koskettanut (muita ei ollut paikalla),
no, en ajatellut mitään itselleni. En ollut paikalla.
Istuttaisin valkovuokkoja;

Tuota nimetöntä
en koskaan rakastanutkaan.


(Meredith)

eikä yhtään poroa

Sodankylän vanhat asfaltit, pyörä rämisee
jäätelöä paikallisesta supermarketista, teltassa on
haju jonka vielä muistan, päivänkakkara
Silloin maitolampun valo on tarpeeksi, siellä teltassa
kristallikruunu
Paremmat kesät ovat aina takanapäin.

valkovuokot

päässä on kurja särky
joka menee pois vain aamuisin;
sisältäni varjon löysin,
en enää osaa iloita.

mitä sinä

mikä yhdeksän
en mene savuksi siirrettäessä
sillä me muutumme vähemmän todeksi,
tämä aine todella turruttaa.
Piano on aina täällä.

Suuri mies on mennyt
koko kaupunki haisee kuolemalle.

minne

Danten Helvetti, onko näillä päivillä todella jotain merkitystä
mietin, ja astun kirkon pihassa, sinä iltana, juuri niin monta sitten;
Joku oli todella tyhjä, oliko se minä, Sami vai jeesus

"Mikään ei ole pysyvää",
lainaan itseäni, tänään on maanantai.

unrdad

Rikkaiden Päivä
kirjailen eduskuntatalon takaseinään kamelin
menen tuuleen, jäällä luistaa.
Aavistus punaisesta,
tämä on viittaus uneliaisuuteen keskellä päivää.

kas

turhamaineinen minä
etsiskelen oman itsen oloa, viettelen pesänrakentajaa
kaarran huomaamattani pihaan ja silitän lammasta.

Minulla on ikävä kylpyhuoneisiin, myös vilttien lämpimään syliin.

ryhdistäydyn

tämä on sellaista väsymystä joka hiipii. Pidän silmiä kiinni;
seitsentoista talvea, miksi aika lasketaan aina kesissä
otin esiin kalenterin ja merkkasin kirkkokadun aseman.
What I feel to you is bigger than a fucking nebula.'
Henkäisemä
se oli aina yli 142 kilometriä.

Kaksirivinen kirosana

eteisessä
siellä on aina joku silloin kun ei pitäisi, kun on yksin
Täytyy taas ryhdistäytyä tiistaihin, keskiviikkoon
tällä viikolla vain kaksi teoriapäivää, sitten lopulta
jaksamatta kaadun kimmeltäviin viini-iltoihin.

kesän hurmio

sen näkee vain joskus
ja silloin kun tuntee vanhoja kuvia, olen taas festivaalialueen mullassa
Istun autossa! Avaan ikkunaa. Sisällä joku nukkuu vieressä;

seison polkimilla, ajan suureen järveen jossa en käynyt vuosiin.

uus'

seitsemän, viime yönä kävin lähtölaskentaa kolmeen
keskiyössä vuorelta nauroin ystävällisille.
Aamulla pullot pakattiin kasseihin, olen helpottunut
Kädet levottomina kaadan kukille vettä.