skip to main | skip to sidebar

Matkalla

sinne minne rata kapenee

torstai 10. helmikuuta 2011

valkovuokot

päässä on kurja särky
joka menee pois vain aamuisin;
sisältäni varjon löysin,
en enää osaa iloita.
Lähettänyt Susa klo 10.10
Tunnisteet: sami kukka

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu
Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)

Menneisyydestä

  • ►  2024 (6)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (3)
    • ►  helmikuuta (1)
  • ►  2023 (2)
    • ►  lokakuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (1)
  • ►  2015 (1)
    • ►  helmikuuta (1)
  • ►  2014 (4)
    • ►  lokakuuta (1)
    • ►  huhtikuuta (3)
  • ►  2012 (12)
    • ►  heinäkuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (3)
    • ►  toukokuuta (4)
    • ►  huhtikuuta (2)
    • ►  maaliskuuta (2)
  • ▼  2011 (29)
    • ►  joulukuuta (1)
    • ►  marraskuuta (1)
    • ►  syyskuuta (5)
    • ►  toukokuuta (1)
    • ►  huhtikuuta (6)
    • ►  maaliskuuta (4)
    • ▼  helmikuuta (4)
      • eikä yhtään poroa
      • valkovuokot
      • mitä sinä
      • Suuri mies on mennytkoko kaupunki haisee kuolemalle.
    • ►  tammikuuta (7)
  • ►  2010 (34)
    • ►  joulukuuta (5)
    • ►  marraskuuta (3)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (3)
    • ►  elokuuta (1)
    • ►  huhtikuuta (3)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (8)
    • ►  tammikuuta (5)
  • ►  2009 (115)
    • ►  joulukuuta (8)
    • ►  marraskuuta (5)
    • ►  syyskuuta (1)
    • ►  elokuuta (1)
    • ►  heinäkuuta (2)
    • ►  kesäkuuta (2)
    • ►  toukokuuta (5)
    • ►  huhtikuuta (13)
    • ►  maaliskuuta (26)
    • ►  helmikuuta (26)
    • ►  tammikuuta (26)
  • ►  2008 (45)
    • ►  joulukuuta (45)

Minusta

Oma kuva
Susa
Tarkastele profiilia