Synnyin. Turvallisten vaaleanpunaisten jalkojen ja kopisevien sorkkien seassa katselin ympärilläni vilinää betonilattianrajasta, hetket vilisivät! Nukuin, heräsin, söin ja olin syömättä, seisoin äidin vatsan alla ja kuuntelin kun
maailma liikkui.
Hiljalleen sorkkien äänet hiljenivät ja minä hiljenin.
Kuuntelin kuinka.
Maailma ei liikkunutkaan sillä
olin ollut väärinymmärtäväinen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti