hikka

misä maalima llaineet? ne o hukkunu elämä aaltoje alle

långa mörka sommardagar

pääsky
mutta ne päivät eivät koskaan ole pitkiä, eivät pimeitä
vaan aina vaaleita,
aina lyhyitä.
Lyhyempiä kuin pidempien siipien kärkiväli.

vuodenajasta

kesälla syödään sanat, ostetaan torilta kliseitä
kun aurinko paistaa on ihanaa
se on sitä aikaa, ei voi sanoa olevansa mitään ilman kliseitä,
talvet kolisee nyt. syksyt;

ja keväät. Menen tyhjään järveen -
ajan pyörällä joka ei vuosiin ollut minun
tänä kesänä en saa uutta, ehkä jotain muuta sitten.

menneet kesät ovat kauniimpia, niitä ei vain voi kopioida.

odot

Ne päivät -
ne tulevat pikemmin kuin ennen
venytän ruusua.

turu

en tiedä muistaako kukaan sitä kolmen sateen pisaraa,
se sama kuitti löytyi eilen,
muistan aina sen kaupan;
jätän kaiken muun tähän kaupunkiin!

Haluan sinne kauaksi
missä kirkot liikkuvat useammin olen
kaukana siitä, vielä
menenpä tästä nyt tekemään parhaani
Onko liian myöhäistä! Turha murehtia nyt?

Ikkunat ovet ja tuuletusräppänät auki Eurooppaan

vetelehdin tulppaanipuistoissa niin kuin Mika Waltari aikanaan,
paraskin ylioppilas kuin olisin
minä pitäisin tulenkantajien puheen, minä
minä minä
maisteri Konstantinopolissa.

iltoja

Naapurien kuunnellessa minä puhisin ja
maa-alla kohisi

Katulamppu kumarsi.

Pirkko - Pirko

Kummallinen tasapaino, vinossa kahteen suuntaan
lähetin kortin, maailman hienoimman tietenkin
maailman hienoimmalle Pirkolle joka on maailman
ainoa ja kummallisin Pirkko Pirkko -

se outo tasapaino, siitä puheenollen
kirjoitin kortin jota en muistanut päiviin.

hiljentymä

palata nyt yöllä ulkoa kaikessa hiljaisuudessa
asioita on liikaa joka puolella, ei ole aikaa keskittyä kahteen olennaiseen
Helsingin rautatieaseman tuoksu, jalkapohjia polttaa
nukun levottomana.

ylpeydestä

tänään voisin yhtä hyvin heivata kaiken
mennä kesään ja olla tyhjä sipuli
ehkä viisainta on nukkua nyt ja miettiä sitä ylihuomenna
yötä kai sitten
ei nukuta yksin?

turrr-ku

joistain teksteistä on jo aikaa, joistakin
kuukausia, toisista
enemmän

lasken että kolmen viikon kuluttua on syntymäpäivä
sitten viisi kokonaista kuukautta (töissä jne.) niin
pääsen hengittelemään meri-ilmaa, painomustetta ja
hiuksia, mitä odotankin eniten

Jeesus, onko tässä tarkoitus jaksaa, sinne asti
voi tylsien tylsä

no, eniten odotan aamukahvia.

ylioppineisuusmölölautakunta

voi kikkare

taas tämä tilanne, voisin jo alkaa pakastaa leivonnaisia
sinne lautakuntaan, nimittäin
siellä pidettiin omenasta mutta nythän on kevät!
ensi päivinä olen meren reunalla, ei ole edes vähäisintä aikaa
käyskentelen aurinkopuistikoissa

tulee ihan ikävä nietzscheä ja schopenhaueria, noita hirviöitä
Jumala on kuollut, eikös se niin ollut

(no, minähän toivoin että tämä olisi pian ohi)

ikuisesti, sinä minusta sanoit.