Tuuli on tänään meluisa, se huutelee korviin;
puut kuhisevat.
Meri on kummallisen
harmaa mutta samalla voimakkaan värinen
Palaan yöllä, silloin maailma on ihan hiljaa, mutta ihana meri on
aina niin petollinen.
Käännän sille selkäni ja se hiipii kimppuun.
Suljen silmät mutta maisema ei muutu, se ei katoa.
Vedän henkeä, mutta tyven salpaa sen. Olen ihan hiljaa niin että korviin sattuu ja
kaipaan kotiani järviä, lampia, jokia ja
mäntypuumetsiä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti