kesäheinän elo

Sorsat varsin pulskistuneet.

Voileivillä herkutelleet.

Helvetti nyt pääskysillä

Sitä myöten väistyvillä

Keväällä telkkä

Mihin se ennätti?

Uimari pelkkä

Koira suukoin jätti.

Puu haisee ja kala.

Katteeton se vala

Suopursuissa syntynyt

Sunnuntaina ryytynyt.

VR

Jotenkin täällä on aina huonompaa

Ikkuna itkee kovempaa

Siis se, kun ymmärtääkin että on

Kaukana, yksin ja onneton.

yövuorosta

Et voi katsoa

Meri ja metsä ovat

Kohdanneet ennen

Kaukainen helmi

Käsi ovenkahvalla

Kolmas suudelma

elo

Vaaleanvihreät pilvet

Hassut kevätlehden väriset pilvet kun

Äsken oli hiirenkorvat

ja nyt on karhunkorvat

kiitos, että sain tulla

Sorsat ovat mukavasti pulskistuneet.

Ne on herkutelleet voileivillä.

Pääskysillä on helvetti irti

Ne elää hirveästi, että herkiää ennen kesää

Siinä on kamalasti lumpeita. Haapana,

Keväällä telkkä, mutta mihin se ennätti?

Uimari pelkkä

Koira suukotuksilla yllätti

Puu haisee ja kala.

Jos siemen on paahdettu, kasvaako siitä paahdettu puu?

Jos se puu juurtuu, voiko se enää joutua?

Koti-Turpunen

Lähes kipeän sininen ja kuultava ikkuna

Alkuillassa kylmä osuu nilkkaan

Höyry huokaisee

Kenellä on ikävä Aurajokea? Ruskeaa jokea.

Minulla, niin että päässä humisee.

Keltaisella talolla muisto. Ohut märkä lumi,

Kahvikehrä, kalja, nuoruus ja malja.

äiti

Pisimmätkin päivät ohittuvat lyhyinä

Kuin kastemadot mäessä

Lyhyet päivät, pitkät vuodet

Huomaan että on jo liian myöhäistä

Kirkas kirpputori

En jaksaisi enää olla hyvä, valmis

Kukapa? Anna minun nukkua.

Tuulikki

Usva helmevä, harmaa.

Suon palasella

kurki. Se laulaa, kahlaa.

Etelää kohti tuulta auraa.

asfaltti

pimeässä, kesällä
outoa olla humalassa yksin, polttaa tupakkaa vaikka joskus aiemmin en  koskaan saanut
tämä muistuttaa liikaa siitä kun olin yksin silloin,
joku jota kovin rakastin olikin karannut jo kauas,
juossut vuorten taa ja palasi
aivan liian myöhään. Olin jo mennyt

enkä koskaan palaa.

Niin kuin mekin anteeksi annamme niille

Nämä ovat pitkiä, epätasaisia, epäluotettavia päiviä. Niistä ei koskaan tiedä;
milloin ne kääntyvät tuuleen, milloin meri menee -
Yksin on outo olla kun on seuraa.

Niskaan sattuu. Se on kaikki se näiden lyhyiden vuoristoratapäivien paino
joka on minulle siunaantunut, ja jokapäiväinen leipä, jonka siunaan
keittiössä joka päivä pankkitililläni, Aamen.